Luokkakuvaukset ovat hmm.. perseestä. Aina jollakin on silmät kiinni, huonosti hiukset tai tuommoista. Mikseivät valokuvaajat voi ottaa niin montaa kuvaa, että tulisi edes yksi kelvollinen missä kenelläkään ei ole silmät kiinni?! Taas yksi ammatti lisää mikä musta tulee isona... Valokuvaaja ois muutenkin mun ykkös haave. Yksilökuvat on aina niin inhottavia, kun joku tulee aina siihen sermin taakse virnuilemaan. Sulle tulee joko sellanen tuskallinen hymy, et loppuis jo tai sitten sellanen kamala hekotuskuva missä sun takahampaatkin näkyy. Mun yks yksilökuva on onnistunut tän yheksän vuoden aikana ja se on ainoa missä mä vähän vaikutan itteltäni. Tästä ysin kuvasta mulla ei ole vielä tietoa, mut pieleen sekin meni, koska kuvaus oli meijän aulassa remontin takia ja rappusilla oli mukava poikajengi kattomassa ja hurraamassa... Että jee: D Ala-asteella luokkakuvaukset oli koko vuoden kohokohta; pukeuduttiin tosi siististi, laitettiin hiukset korvan taakse ja ajateltiin ilahtuneita mummoja, kun he saavat postissa lapsenlapsensa koulukuvan.Nykyään yläasteella mietitään, että näytänkö mä yhtään itteltäni, eikä sitä, että kuinka ilahtuneita mummot ovat lapsenlapsistaan. Sääli mummoja kohtaan, kun eivät saa hiukset korvan takana kauniisti hymyilevää lapsenlapsensa kuvaa esitellä muille mummoille ja leveillä kuinka kaunis hän on. Toisaalta luokkakuvaukset on tosi kiva idis, koska kun säästää kaikki, voi myöhemmin nauraa miten jengi on muuttunut vuosien varrella, mutta jos on joka ikisessä luokkakuvassa silmät kiinni tai ilme 10+, niin kiroaa kuvaajan, niin kuin minä joka vuosi: D